Tekijä: mljerika

  • Matkalla sinne jonnekin

    Toipumisen käynnistyminen on edellyttänyt astumista ulos itsesyytösten pimeästä huoneesta. On täytynyt hyväksyä, etten voi päästä takaisin sinne, josta olin tulossa, jos sinne enää niin kovasti edes haluaisinkaan. On myös täytynyt hyväksyä, että niin tapahtui, koska monet eri tekijät toimivat yhteen muodostaen tietyn lopputuloksen, jonka mahdollisti yksinkertaisesti ihmisenä oleminen.

  • Sinä et ole yksin, sinä et ole ainoa

    Syyllisyydelle ja häpeälle on olemassa luonnollinen ja hyvin perusteltu paikkansa tunteiden kaanonissa, mutta saattaa kuitenkin olla turhan kaukaa haettua pohtia niiden käytännön roolia omassa tilanteessani. Tapani tuntea on jotakin ulkoa opittua, jotakin niin kaukaista, etten voi enää paikantaa sen alkulähdettä tai omasta todellisuudestani käsin sitä täysin ymmärtää. Kuitenkin se mitä voin tehdä, on yrittää pilkkoa…

  • Deittailukelvoton ja kolme viisasta

    Olemukseni innoittamana olen päätynyt arvioinnin kohteeksi sellaisen filosofian kautta, jonka mukaan ihminen ei ole olemassa, jos häntä ei kukaan toinen huomaa. Miksi siis edes vaivautua pukeutumaan ja laittautumaan vain itsensä tai huvin vuoksi, täytyy siis olla jokin painava syy, miksi näin on tehty. Vaihtoehtoisten toimintatapojen pohtiminen ei kuulu tämän paradigman luonteeseen, ja kuulen omien puheenvuorojeni…

  • Menetyksen ja pelon anatomia

    Pitkäaikaisesta masennuksesta palautuminen on saattanut minut jälleen kaiken sen äärelle, josta olen joutunut sen vuoksi luopumaan. Menetys on aivan liian käsinkosketeltavaa ja aivan liian ylitsevuotavaa, jotta pystyisin käsittelemään sitä kokematta ahdistusta.

  • Valo ja vaara

    Ulkomuotoni ahdistamana tunnen olevani kuin pieni tahmainen eläin, jonka on väistämättäkin ajoittain poistuttava pesäkolostaan, mutta sitä ennen opittava tuntemaan luontaiset vihollisensa, sonnustauduttava kulloiseenkin tilanteeseen sopivaan valeasuun ja opeteltava hämäämisen taituruuksia.

  • Kun suojakilvet putoavat

    Olin jättäytynyt pois pelistä, jonka säännöt nyt kyseenalaistin, ja jäljelle oli jäänyt vain kaiken olevaisen epäily. Epäilyksen vallassa menetin mahdollisuuden merkitykselliseen kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa, jonka mukana hävisivät myös esineiden maailmassa elävälle ihmiselle välttämättömät materiaalisen todellisuuden merkitykset. Epäilyksen vallassa olen astunut taikapiirin ulkopuolelle, maailman säännönmukaisuuksien sekä merkitysten ulottumattomiin, jossa olen liian tietoinen ja liikaa ulkopuolelta…

  • Mistä alkaa toipuminen

    Mieleni vaikuttaa pystyvän loihtimaan kuin tyhjästä samankaltaisia rajoituksia, jotka aiemmin kuvittelin johtuvan fyysisen toimintakykyni rajoittuneisuudesta. Kyseisen toimintatavan tiedostaminen tuntuu toisinaan lähes liiankin armottomalta, ja vaikka mielelläni vaikuttaakin olevan hyvä huumorintaju, se ei salli minun enää lähteä selittelyn tai puolustelun pettävälle tielle.

  • Alkusysäys tälle kaikelle

    kirjoittaja

    in ,

    Luonteenlaadullani varustettu ihminen yhdistettynä ympäröivään maailmanjärjestykseen, kaikkiin niihin lainalaisuuksiin, normatiivisuuksiin, pintapuolisuuksiin ja yhteensopimattomuuksiin on tuottanut tulokseksi ihmisen kera lausuntoja, määräyksiä, diagnooseja, kuntoutusta, terapiaa, useita loppuunpalamisia, masennusta, ahdistusta, unettomuutta sekä ponnetonta epävarmuutta itseään kohtaan.